Green Lantern

9.03.2013 - 15:49 / michaelriddle.


Tämä arvostelu on omistettu Michael Clarke Duncanille, jonka rakkaus näyttelemiseen on yksi syy miksi rakastan elokuvia.

No nyt on tämäkin sitten katsottu. Ja aikamoinen katselukokemus olikin. Heti alkuun on sanottava, että elokuvassa oli paljon juttuja joista fanipoika puoliskoni oli innoissaan, kuten treenauskohtaus, jossa Hal treenattiin käyttämään sormusta. Se oli siisti. Elokuva ei ollut ihan sitä mitä odotin, nimittäin Hector Hammondiin keskityttiin enemmän kuin Parallaxiin, ja sekin määrä mitä keskityttiin Hammondiin, tapahtui jotenkin aivan liian nopeasti. Hahmot olivat aidontuntuisia, vaikka olivatkin CGI:tä enemmäkseen, ja erityisesti Killowog oli upeasti toteutettu. Ja Michael Clarke Duncan hoitaa äänityön hyvin. Tämähän jäi hänen viimeiseksi työkseen.  Se ei ikävä kyllä pelasta elokuvaa, mutta se auttaa paljon.
Vartijat sen sijaan eivät ihan täysin tuoneet mieleen sarjakuvan vastineita, mutta olivat riittävän yhdennäköisiä. Niihin olisi voitu keskittyä enemmän. Sinestro jäi vähän varjoon hahmona, ottaen huomioon, että hänet on listattu pääosien joukkoon. Hän oli kuitenkin ihan uskottava, vaikka vähän silti tuntui, että tässä vasta treenattiin hahmoa. Ehkä jatko-osassa keskitytään enemmän hahmoihin, ja avataan enemmän Vihreän Lyhdyn maailmaa. Eli vähän saman tuntu jäi tästä kuin Thor leffasta. Tosin tämän lisäksi elokuva olisi saanut olla hieman mahtipontisempi ja isommalla skaalalla tehty.

Ai niin, ja huumoria oli vähän liian vähän. Alussa oli pari vitsiä, mutta jotenkin elokuvasta jäi vähän liian totinen fiilis. No, oli miten oli, mutta sarjakuvien korkeaa tasoa tämä leffa ei murra.

Ai niin, sanoinko että Parallax on elokuvassa iso musta pölypallo? Tuoko mieleen jotain? No, antaa olla tämän kerran…

Kategoria: Aiheeton.

.


Winnie the Pooh

8.03.2013 - 21:08 / michaelriddle.


Winnie the Pooh

Tarina on koottu kolmesta A.A. Milnen tarinasta, jotka on käsittääkseni kaikki nähty alunperin myös piirrossarjassa. Okei, ensimmäinen pettymys: Ei uutta tarinaa. Samoin tosin taisi tehdä Nasun suuri elokuvakin. Mutta eipä tämä oikeastaan kokonaisuutta haittaa, kunhan homma on suht. koht. mukavaa. Mukava juttu on tietysti, että ääninäyttelijät ovat ennallaan, ja animaatio on suht. mieluisaa.

Muuten mieluisan elokuvan ärsykkeenä on 6 laulua. Mieluisaa on kuitenkin että elokuvassa teemakappaleen ja 2 muuta kappaletta esittää Zooey Deschanel, joka on miellyttänyt minua hänen jokaisessa omassa elokuvassaan, jotka olen katsonut jokaisen ja tykännyt. Hänellä on myös ihan miellyttävä lauluääni, joka on jo entuudestaan tuttu mm. hänen edellisistä elokuvista. En silti pidä siitä että Disney elokuvissa lauletaan, ellei laulaja ole elokuvan pahis. Vaikka pakko myöntää että parissa laulussa on aika nokkelat sanoitukset.

Elokuva on yksinkertaisesti aivan liian lyhyt. Juuri kun se tuntuu alkaneen, se loppuu. Miten ihmeessä tunnin ja viiden minuutin elokuvaan on tarvittu 9 käsikirjoittajaa? Lopussa on tietysti jotain ”jännää”, ja on siis hyvä että lopputekstejä on tehty lapsille sopivammiksi laittamalla niihin kaikkea sälää. Tämä takaa että lapset jaksavat odottaa lopputekstien päättymistä.

Yhteenveto: Ehkä vuoden paras lasten elokuva. Mutta ei kuitenkaan paras elokuva. En ehkä katsoisi uudestaan, ellei sattuisi tulemaan semmoista tilannetta. Mutta en kuitetaan valita katselukokemuksesta. Lapsille ja Nalle Puh nostalgikoille miellyttävämpi. Eikä pidä käsittää väärin. Pidin lapsena Nalle Puhista ja pidän nykyäänkin, lähinnä animoinnin vuoksi, mutta en koe nostalgiaa, osin sen takia että se on minulle kirosana. Jos teillä on lapsia, katsokaa elokuva heidän kanssaan. Elokuvan jaksaa ainakin katsoa aikuinenkin murisematta.

Kategoria: Aiheeton.

.


Captain America: The First Avenger

8.03.2013 - 14:54 / michaelriddle.


Captain America: The First Avenger

Tämä arvostelu saattaa sitten hieman spoilata.

Okei, mistäs aloittaisin? No, heti alkuun täytyy sanoa että Rogersin ennen Kapteeni Amerikaksi tuloa oli hyvin toteutettu. Jäbikkä oli saatu uskottavasti pieni kokoiseksi ja hinteläksi. Kerrankin muutoksen jopa huomaa. Lisäksi Rogers on suht sympaattinen hahmo. Pieni ihminen johon on helppo samaistua. Tämä on mielestäni yllättävää tämmöisessä elokuvassa, jossa yleensä hahmot jäävät ohuiksi ja toiminta isoksi. Kun sitten lopulta yli puolen tunnin päästä päästään itse asiaan, menossa mennään Batman Beginsin tapaan melko rauhallisesti, luomalla melko intensiivinen historia hahmolle.

Tässä kohtaa tulee yksi lemppari vitseistäni/kohtauksista, kun yksi Punakallon sälleistä, joka on juuri tappanut professorin joka loi Kapun, pakenee ja ottaa panttivangin. Päästäkseen eroon Kapusta, sälli heittää panttivangin veteen jotta Kapu ryntäisi pelastamaan tätä supersankari kliseemäisesti ja konna pääsisi karkuun. Kun Kapu kuitenkin on juuri hyppäämässä pelastamaan, panttivangi toteaa vedestä: ”It’s okay. I can swim.” Tässä kohtaa tiedän että elokuva ei mene siitä mistä aita on matalin, käyttäen kaikki kliseet, vaan menee joissakin kohtaa hieman odottamattomaan suuntaan.

Aluksihan hahmo esiintyy Amerikan maskottina showssa jossa hän hakkaa Hitleriä päin lättyyn 2000 uusitussa esityksessä. Tässä kohtaa on paljon huumoria ja nokkelia käänteitä, eikä menosta ole vaikea tykätä koska Rogers on esitelty niin hienosti. Tämä Rogers osaa heittää nokkelaa läppää vaikka onkin silti hienosti kirjoitettu hahmo joka osaa pitää toiminnasta vähemmän kiinnostuneet kiinnostuneina. Kun sitten lopulta päästään toimintaan, ja kohtaan jossa Kapusta tulee sankari, toteutetaan uskottavasti ja luonnollisesti ilman käden vääntöä. Tässä kohtaa tulee taas yksi lemppari juttuni. Kun Kapu pelastaa Punakallon vangit, ja sanoo menevänsä mätkimään natseja turpaan kysyy yksi vapautetuista soltuista että ”Oletko varma että osaat hommasi?”. Kapu vastaa tyynesti: ”Tietenkin. Olenhan hakannut Hitleriä jo 2000 kertaa turpaan.”

Mitäs muuta? Loppupuoli elokuvasta on hyvä, ja varsinainen, aito ja oikea kilpi ja puku näyttävät kovalta ja upeasti toteutetulta. Lempisivuhahmoksi minusta kyllä menee ehdottomasti Howard Stark, jota olisin toivonut hieman enemmänkin. Ehdottomasti hauska ja charmikas hahmo. Buckyn käsitteleminen menee mielestäni melko hölmösti, kun hahmo tapetaan ennen kuin siihen on ehtinyt kunnolla tutustua, ja vielä tavalla joka tuntuu samalta kuin tekijät olisivat yrittäneet äkkiä päästä hahmosta eroon. Hahmo ei kuole siis samalla tavalla kuin sarjakuvassa. Kuutiota olisin toivonut esiteltävän enemmän. Punakallon on kova. Juuri niin kuin epäilinkin. Aivan kuin sarjakuvissa, toimii yllättävän hyvin elokuvasta. Ihme kyllä ei mitään tuon kummempaa negatiivista sanottavaa. Siinä missä uusin Star Trek on elokuva josta voi nauttia ei-Star Trek fani, voi Kapu leffasta nauttia jopa Kapua vihaavakin henkilö. – Ellei hän ole täysin sydämetön.

Kategoria: Aiheeton.

.


Smurfs – Smurffit

7.03.2013 - 22:48 / michaelriddle.


Smurfs

Voin hyvin yhtyä Harrison Fordin tätä elokuvaa kokemaansa vihaan. Tekisi mieli itsenikin kuristaa yksi Suursmurffi hengiltä. Aluksi kun tv-ruudun täyttää eri väriset sienet, ja tarkastettuani promillemittarilla että päihteiden määrä on nolla, valmistaudun elokuvaan, joka vie minut paikkoihin jonne Kirk ja Spockkaan eivät menisi. Seuraavaksi ruudun täyttää sinivalkoiset isänmaalliset ystävämme ja siitä hetkestä meno ei hiljene hetkeksikään. Ihan totta. Se ei HILJENE hetkeksikään. Koko elokuvan, 1.30h, aikana ei ole yhtäkään täysin äänetöntä kohtaa tai kohtaa jossa ei tapahtuisi jotain. Tuntuu kuin katsoisi sirkusta 24h putkeen.

Elokuvan suurin ongelma on, että se ei edes ole tarpeeksi huono. Ennen kuin puoli tuntia on kulunut, on kyllästynyt sanaan ”smurffi” eikä halua kuulla sitä enää ikinä. Aluksi kuitenkin elokuva jaksaa huvittaa ADHD:maisessa ilmapiirissään. Tarina etenee liian nopeasti eikä mihinkään asiaan tartuta kunnolla. Ja kuten jo viittasin, elokuva on aivan liian meluisa. Elokuvassa on lisäksi KIRJAIMELLISESTI VESSAhuumoria. Ihan totta. Elokuvassa vitsaillaan peräti kaksi kertaa vessasta. Sitäpaitsi, minä en väitä tuntevani Smurffeja hyvin, vaikka olenkin Strumffini lukenut, mutta eivät minun tuntemani smurffit sido puolustuskyvytöntä, vaikkakin itseään isompaa henkilöä, ellei tämä ole käynyt heidän kimppuun. Tuskin silloinkaan. Minä olen aina ajatellut smurffeja lähinnä vilpittöminä, ehkä hiukan pirullisina (Esim. Jekkusmurffi), mutta kuitenkin semmoisina jotka eivät vahingoita kärpästäkään.

Minua myös jäi hämäämään, että miten voi olla skottismurffi, jos smurffien omassa maailmassa ei ole Skotlantia? Ja miksi Gargamel edes jahtaa smurffeja? Tämä on varmaan selitetty tv-sarjassa tai sarjakuvissa, mutta koska tämä on ensimmäinen Smurffi elokuva, olisi kohtuullista selittää asia. Eihän siihen menisi kuin about yksi repliikki. No, jokatapauksessa. Kun 40 minuuttia elokuvasta on kulunut, elokuva itsekin tunnustaa oman tunnarinsa olevan ärsyttävä. Mutta silti elokuva toistaa sitä kokoajan. Huokaus. Ja sanaa stargaser hoetaan kokoajan. Se on elokuvan ainoa scifi sana, ja sitä jankataan ja jankataan. Yksi kerta riittää, kiitos. Lisäksi elokuvassa nähdään kiusallinen ja inhottava ja ahdistava smurffiversio Aerosmithin ”Walk this way” kappaleesta.

Elokuva rippaa varmaan kymmentä eri elokuvaa ja siinä on lähes yhtä monta popkulttuuri viitausta. Joista yksikään ei ole hauska. ”I kissed the smurf and i liked it”. Yh. Joo. Tosi hauskaa. Elokuva myös rikkoo 2 kertoo neljättä seinää. Ensi kerralla kun Googletetaan sana smurffi. Toisella kerralla smurffit löytävät kirjakaupasta Strumfit sarjakuvan, josta saavat tiedon kuinka päästä takaisin kotimaailmaansa. Ei toimi. Lisäksi leffa ei hyödynnä yhdenkään smurffin persoonaa/kykyjä/juttua vitseissä tai juonessa. Paitsi Kömpelösmurffin, mutta siihen pystyy tyhminkin käsikirjoittaja.

Kategoria: Aiheeton.

.


Simsalabim! Maailma on muuttunut!

7.03.2013 - 20:59 / michaelriddle.


”Mistäköhän johtuu että tätä samaa teemaa ’kaikki toivo on mennyt , mutta onneksi meillä on kapinallismutantit ketkä korjaavat kaiken’? Edes menneessä Mega oli ’Tuhon aika’ muutamia vuosia myöhemmin ilmestyyn Morrisonin oma pikku ’Pedon oma pikku klooni armeija’ jonka teema oli lähes tulkoon sama kuin Tuhon ajassa. Nyt viimeisin huomatuksi tullut on Age of X , taas samaa tavaraa. Tuskin tulee meidän lehdessä? Tälläsiä ns kaaoottiset What if+ stoorit on kyllä nähty. Luultavasti uusi keino havitella satunnaislukijoita?”

-Korro, Kvaak 19.08.2011, klo 17:02:28

Eli kysehän oli näistä Flashpointin, Age of X:n, Age of Apocalypsen, House of M:n ja vasttavien kaltaisista tarinoista, joista DC:llä ja Marvelilla on pitkä historiansa. Kommentoin asiaa seuraavasti:

En kyllä ymmärrä miten tuollaisilla saataisiin lisää uusia lukijoita. Taitavat pikemminkin viedä niitä pois, kun yhtäkkiä koko paketti on sekoitettu, ja kaikki edellinen on just ja just peruutettu…eiku hetkinen. Tuolla keinollahan Hämis piti lukijansa. Mutta joo, en silti usko että nämä ”Simsalabim! Maailma on muuttunut!” tarinat lisäävät lukijoita, mutta Flashpoint on tässä lajissa hyvää, lähinnä koska käytössä ovat kiinnostavat hahmot ja muutokset.

Tuo kapinalliset juttu alkaa olla kieltämättä jo klisee. Ja pakko myöntää, että ainakaan itse en epäile hetkeäkään etteikö kapinalliset saa pelastettua päivän. Flashpointissa tosin vaikuttaa siltä että maailma muuttuukin silti eikä Flash välttämättä onnistukaan palauttamaan maailmaa semmoiseksi kuin se oli. Ainakin päätellen New 52:sta tähän asti kerrotusta.

Jos Age of X:n vaikutus lehtiin on semmoinen kuin olen käsittänyt, niin kyllä se varmaan meilläkin lehdissä näkyy. Marvel saisi kuitenkin antaa vähän hengitysaikaa näiden mutantti eventtien kanssa. En lue jenkkiläisiä mutanttilehtiä, mutta veikkaan että ens vuodesta ja tämän vuoden lopusta tulee aikamoinen päänsärky. Eikä kyse ole siitä ettenkö pitäisi eventeistä, ne ovat loistava tilaisuus innostua hahmoista joihin ei ole kiinnittänyt huomiota tai joista ei ole ennen kuullutkaan, mutta ne eivät toimi X-Menissä mielestäni.

Lähinnä siksi että mutantti lehdissä on harvemmin yksittäisille mutanteille omaa lehteä, ja juuri ne yksittäiset kiinnostaisivat, mutta sitten joutuisi lukemaan kokonaista ryhmää, ja jos koko muu ryhmä ei kiinnosta, ei lukemisesta tule mitään. Lisäksi tiimeistä edelleenkin ainoa kiinnostava mutantti kuvioissa on X-Force. Mutta en millään viittisi aloittaa niiden seuraamista. Johtuen samasta syystä kuin alunperin niihin heräsi kiinnostus, eli eventeistä.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: Ei enää mutantti eventtejä, Marvel. Sen sijaan B ja C listan muille hahmoille voisi tehdä muutamankin eventin. Tässä onnistuttiin jo Avengers: The Children’s Crusade:ssa, mutta epäonnistuttiin Onslaught Unleashedissa (karmea kuvitus, tylsä ja kehno käsikirjoitus). Päätelmä: Young Avengersien lukeminen rautaa, Young Alliesin (tms.) lukeminen kuraa.

Päivitettynä informaationa mainittakoon, että Age of X:ää ei julkaistu Suomeksi. Eikä todennäköisesti julkaistakaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoria: Aiheeton.

.


10 huonointa sankarista pahaksi muuttumista

7.03.2013 - 7:23 / michaelriddle.


10. Superboy-Prime

Superboy-Primen kääntymisen pahaksi lähtökohdat olivat hyvät. Hahmo oli Crisis on Infinite Earths sarjassa menettänyt oman kotimaailmansa ja käytännössä kaiken mitä hänellä ikinä oli. Oli siis täysin ymmärrettävää että hän oli katkera ja vihainen. Mutta sen sijaan että hahmosta olisi tehty empatiat puolelleen saava kaiken menettänyt sankari, joka kääntyy kohti pimeää ja on lisäksi vielä äärimmäisen voimakas, hahmosta tehtiin valittava, ruikuttava, ärsyttävä, itsekeskeinen, huvittava, ei-vakavasti otettava kauhukakara, täysi ääliö. Superboy-Primen omat parodiaa lähentelevät seikkailut olivat hyviä ja hauskoja, mutta hahmon käytös pilasi lähes tulkoon koko Infinite Crisis:in, jonka kuitenkin pelasti onnistunut pahaksi kääntynyt hahmo, Earth one Superman, joka tajusi lopussa tehneensä virheen, ja kolmannen pahikseksi kääntyneen, Alexander Luthorin, taas luullessa tekevänsä oikein. Nämä kaksi olivat onnistuneita pahikseksi kääntyneitä, siinä missä Superboy-Prime oli epäonnistunut.

9. Hawk/Kapteeni Atomi

Vuonna 1991 DC julkaisi crossover eventin nimeltä Amageddon 2001. Siinä aikamatkustajalle paljastui, että yksi DC sankareista kääntyisi tulevaisuudessa pahaksi tyranniksi nimeltä Monarch. Hän päättää lähteä menneisyyteen estääkseen tämän. Alunperin oli tarkoitus, että Kapteeni Atomi olisi paljastunut Monarchiksi. DC kuitenkin päätti kesken kaiken, että Hawk onkin Monarch, vaikka tarinassa oli jo paljastunut, että Monarch tappoi Hawkin. Myöhemmin DC yritti korjata virheen. JSA:n sivuilla paljastui, että tapahtuma olikin Mordrun luoma harha, ja että Kapteeni Atomi onkin Monarch. Ja Kapteeni Atom kääntyi pahaksi koska…itseasiassa tämä asia ei missään kohtaa ilmene.

8. Magneto

Magneton hyvä-paha historia on pitkä. Ja hän on vaihtanut puolta ainakin 6 kertaa.
Ensin hän oli Xavierin ystyävä. Sitten hän kääntyi tätä vastaan perustaessaan Veljeskunnan. Sitten hän myöhemmin Xavierin viimeisenä toiveena ottaa Ryhmä-X:n johdettavaksi. Hetken päästä hän kuitenkin päättää että ei ole kummankaan puolella. Sitten hän paljastuukibn taas pahaksi ja melkein tappaa Wolverinen repimällä tämän adamantiumin pois. Sitten Magneto huomaa Onslaughtin uhan alla että hänen on muututtava ja kääntyy taas Xavierin puolelle. Mutta sitten tämä Magneto paljastuu klooniksi, ja oikea on paha. Muutama vuosi myöhemmin hän naamioituu Xorniksi ja esittää hyvää. Sitten hän onkin taas paha. Ja NYT hän on taas Xavierin puolella. Tämä jatkuva venkslaaminen alkaa pikku hiljaa kyllästyttää.

7. Purppuranoita

Purppuranoita kääntyi pahaksi Avengers:Dissasemblessä. Ongelma on hänen voimansa. Ja motivaatio. Purppuranoita vain yksinkertaisesti sekosi koska oli menettänyt lapsensa, ja alkoi teurastamaan porukkaa päättömästi. Miksi? Mitä pahaa hänen tappamansa henkilöt ovat hänelle tehneet? Purppuranoidan riehuminen päättyi House of M sarjaan, jossa hahmo yritti tehdä maailmasta utopian toteuttamalla kaikkien toiveet. Mutta homma tietysti epäonnistuu ja Purppuranoita päättyy lopettamaan kokonaisen lajin sukupuuton partaalle. Kaiken typeryys piile myös siinä, että sankarit ovat päättäneet TAPPAA Purppuranoidan. Ja tämä on täysin vastoin heidän hahmoaan. Ja Purppuranoidan voimat jotka joskus vielä olivat kohtuulliset, ovat yhtäkkiä paisuneet aivan järjettömäksi.

6. Hal Jordan

DC oli saanut käsityksen, että Hal Jordanin hahmoa pidettiin tylsänä. Niinpä he päättivät tehdä hänestä pahan. Hal Jordanin kotikaupungille käy pahasti, ja Hal päättää tappaa kaikki Lyhdyt ja kerää heidän sormuksensa. Hetkinen. Miksi hän kävi Lyhtyjä vastaan? Eikö tuo ole vähän yliragointia? No, myöhemmin tälle kaikelle annettiin selitys. Parallax teki hänestä pahan. Ja kaiken tämän jälkeen Hal pääsee kiltisti jatkamaan Lyhdyissä.

5. Sentry

Bendis otti ja loi uudelleen Sentryn hahmon The New Avengers juoksussaan. Hän teki hahmosta synkemmän, modernin ja kiinnostavan. Sitten hän meni ja pilasi kaiken. Sentry nimittäin kääntyi pahaksi Dark Reignin aikana, ja hänestä tuli uhka kaikille sankareille. Minkäänlaista motivaatiota ei annettu. Lisäksi hahmo muuttui aivan tolkuttoman typerän näköiseksi hirviöksi ja rupesi teurastamaan porukkaa aivan päättömästi. Hän repi kahtia Areksen niin että suolet vain lentelivät. Ainoa Sentryn motivaatio oli pahuus. Ei mikään muu.

4. Daredevil

Daredevilistä tuli Shadowland tarinan myötä Käden johtaja. Napakympin tapettua joukon ihmisiä Daredevil kääntyy pimeän puolelle. Hän tappaa Napakympin. Hän ryhtyy pitämään tyranniaa New Yorkin kaduilla Käden ninjojen avulla ja pistää kaiken hösseliksi. Lopulta selviää että Daredevilin on vallanut jokin Käden ninjojen vanha pimeä voima ja lopulta hänet joudutaan tappamaan. Ja kun hahmo sitten myöhemmin selviääkin olevan elossa, hän palaa kevysti vain takaisin ilman sen kummempaa ihmetystä.

3. Wonder woman ja Amazonit

DC teki Wonder Womanin originissa selväksi että amazonit ovat tehneet rauhan ihmisten kanssa jo kauan sitten. Kuitenkin Amazons attackissa Amazonit hyökkäävät Amerikkaan ja alkavat teurastamaan porukkaa. Aseistus heillä on typerä ja vajavainen. Ja kaiken takana ollut tahokaan ei ollut kovin kummoinen. Sarja käsitteli kaikintavoin huonosti amazonien ja Wonder Womanin historiaa. Tämän lisäksi Wonder Woman ennen Infinity Crisista tappoi Maxwell Lordin. Kummallakin kerralla on menty täysin metsään hahmon kanssa.

2. Teräsmies

Huomiselle tarina.

Ja kaikkien aikojen huonoin pahikseksi kääntymistarina on…

 

 

Kategoria: Aiheeton.

.


Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus

5.03.2013 - 13:25 / michaelriddle.


Ensimmäiset puoli tuntia ovat elokuvan paras osa. Ja jo ensimmäisen puolen tunnin sisällä huomaa, mistä albumeista elokuva on yhdistetty. Yksisarvisen salaisuus albumiin tosin keskitytään aluksi vain n. 15 minuuttia. Tässä kohtaa alkaa alkaa herää huoli, että tuleeko leffasta yhtään mitään sittenkään. Yhdyn muuten yleiseen mielipiteeseen että Milou ei ole aidon tuntuinen, vaikka valtava toinen koira, ja kissa joka vilahtaa muutaman minuutin verran, ovat oikein aidon tuntuisia.

Dupontin ja Dupondin nimiä ei muuten mainita ainakaan minun huomatakseni kertaakaan alussa, mikä voi olla hieman omituista Tinttejä lukemattomille. Heitä ei edes esitellä kunnolla. He vain hölmöilevät ja katoavat ruudusta nopeasti. Taskuvaras juttuun kyllä viitataan, mikä oli yksi lempi vitseistäni sarjakuvassa. Kultasaksiseen rapuun mennään aika kömpelösti ja omituisesti. Tintin ja Haddockin kohtaaminen on kuitenkin päällisin puolin uskollisesti toteutettu.

Sitten alkaa rymistely. Vauhti ei ole kovaa, mutta silti tahti alkaa kiristymään. On erittäin hämäävää, että elokuvassa on kaksi pahista. Kultasaksisen ravun pahis ja Yksisarvisen salaisuus albumin pahis. Tämä ei katsojia paljon häiritse, mutta jos sattuu olemaan lukenut vastikään molemmat alpparit, tämä on aika outoa. Etenkin elokuvan ensimmäisen tunnin sisällä on myös viittauksia muihin alppareihin, jotka eivät heti aukene. Esim. Alkuanimaatiossa viitataan yhteen jos toiseen alppariin, ja Seitsemän kristallipalloa albumi esiintyy sen teemana. Ilmeisesti kyseinen alppari ja sen juonikuviot näyttelevät isoa osaa koko trilogian juonessa. Onko Tintti pähkäillyt kristallipalloja jo kauankin? Tintin kodin seinällä näkyy artikkeleita tapauksista jotka hän on ratkaissut, ja nämä ovat kaikki viittauksia alppareihin.

Haddock on erittäin hyvä, ja hahmo on hoidettu kunnolla kotiin. Se voisi olla tosin vähän parempikin. Täytyy myöntää, että elokuvassa on paljon jänniä kohtia, joissa haukkoa henkeään. Esim. yhdessä kohtauksessa Tintti on osumaisillaan kohti lentokoneen kopteria, leikkaa jo tukkaa, kun…huh. Yhtäkkiä kesken kaiken elokuva pomppaa hetkeksi Castafioreen. Johon on siis yhdistetty sekä Kultasaksinen rapu että Yksisarvisen salaisuus alpparit. Näiden alppareiden kohtaaminen tuntuu samalta kuin Marvel sarjakuva joka muuttuu kesken tarinaa crossoveriksi: Hyvin omituiselta. Täytyy muuten sanoa että Daniel Graig hoitaa osansa hyvin, vaikka hänen hahmonsa onkin melko kliseinen. Loppu kieltämättä toi saman hymyn huulille kuin sarjakuvakin.

Mutta onko tämä Tintti nyt sitten hyvä elokuvana vai ei? No. Se on parempi kuin kolmas ja neljäs Indiana Jones elokuva. Se on vauhdikas ja hitto vie, vaikka siinä on suvantokohtia, siinä ei olla sekunttiakaan hiljaa! Tekee mieli vain karjua elokuvalle TURPA KIINNI niin täysiä kuin lähtee. Mutta onko se hyvä Tintti elokuva? Aluksi on, mutta etenkin ensimmäisen tunnin jälkeen ei. Tämmöinen action touhu ei kuulu Tinttiin. Mutta perkele, menkööt. On sitä huonompiakin elokuvia nähty. Ehkä kuitenkin Jacksonin elokuva on parempi. Olen puhunut.

Kategoria: Aiheeton.

.


Batman: Fortunate Son

4.03.2013 - 15:30 / michaelriddle.


No, vaikkei tuossa kuvitus nyt niin kauheaa periaatteessa ole, mutta noin yleensä ottaen Fortunate son on kyllä aivan karmea supersankari sarjakuva. Idea sinänsä tarinassa on ihan hyvä, eli se Batmanin ja Robinin välisen aikuinen ja lapsi suhteen läpikäyminen. Mutta se missä hommassa mennään pieleen, on se, kun mukaan liitetään Rock musiikki. Gerard Jones on selkeästi joko liian vanha käsittelemään aihetta tai sitten hän on todella omituinen, sillä tarinassa marmatetaan jatkuvasti rock musiikin pahuudesta. Batman on sitä mieltä että rock on paha, kun taas Robin on sitä mieltä että rock on hyvä. Robinin kanta esitetään liian naiivisti, kun taas Batmanin kanta esitetään kuin hän olisi oikeassa.

Koko naurettava fiasko huipentuu tietenkin klassiseen typerään Batman kliseeseen:

Batman inhoaa rock musiikkia, koska samana päivänä kun hänen vanhempansa murhattiin, hän kuuli rock musiikkia tms. En muista nyt tarkalleen, mutta jotenkin Batmanin naurettava mesoominen rock musiikista liitty hänen vanhempiensa kuolemaan.
Ei minua haittaa se sorkkiminen, kun eihän siinä oikeastaan mitään sorkittu, vaan lähinnä lisättiin jotain aivan hölmöä. Ja minusta muutenkin tuo klisee on käytetty jo niin moneen kertaan, että ei se oikein enää toimi. Tai no kyllähän se tietysti toimii jossakin järkevässä tarinassa. Mutta ei näin. Ei toimi jos jokainen maailman ”kaameuksista” on liitettävissä tuohon yhteen iltaan.

Rockmusiikin jalustan heiluttaminenkaan ei sinänsä haittaa, jos samalla perusteellaan järkevästi mikä rockmusiikissa on niin paheellista. Mutta tässä tuntui ainoa argumentti olevan että ”Se on pahaa koska se on pahaa”. Ja sitäpaitsi tuo nyt on aika vanhan aikaista rienaamista, vaikka sille on vielä nykyäänkin olemassa eri sivustoja netissä. Joista osa tosin onkin huumoria. Ja Batmanin kanta olisi ollut paljon uskottavampi jos ei tuota traumaa lasketa, ja sitä että vasta-argumentin sanoi Robin joka tarinassa esiteltiin tyyppinä jonka mielestä rockmusiikkiin ei liity mitään pahaa. Ei edes huumeita. Ehkä Jones on itsekin huomannut, että Robinin kanta on realistisin, ja siksi hän on muuttanut asiaa siihen suuntaan, että Batman on enemmän ”oikeassa”.

Ei pidä kuitenkaan käsittää väärin:
Se, että sijoitetaan tarina rock ympäristöön ei ole mielestäni välttämättä pahaksi, mutta FS on hyvä esimerkki siitä miten sitä ei pitäisi mielestäni tehdä. Näin äkkiseltään ei tule mieleen yhtään (todella) hyvää rock ympäristöön sijoitettua tarinaa, mutta se ei tarkoita etteikö niitä voisi silti tehdä. Ehkä tästä voisi tehdä jonkinlaisen haasteen tuonne Kvaakin luonnos puolelle Kvaakin piirtäjille/kirjoittajille?

Mutta siis minun näkökulmastani parhaiten rockmusiikkia kuvaava kappale on Kissin God gave rock’n’roll to you 2. Kuunnelkaa mielummin se kun luette tämän paskaläjän.

Sarjakuvasta maksaneena voisin jopa väittää ettei tuota kannata lukea edes ilmaiseksi. Tarina on surkea ja kuvitus yhtä laadukasta. Onneksi olen pystynyt unohtamaan lähes kaikki sarjakuvaan liittyvät muistoni.

Kategoria: Aiheeton.

.


Miksei Salattuja Sotia tulla koskaan näkemään elokuvana?

4.03.2013 - 13:49 / michaelriddle.


1) Moni hahmoista jotka esiintyi SW:ssä ovat vieläkin muilla leffalafkoilla. Spider-Womania taas ei tunne kukaan.

2) Salatut Sodat ei menisi kaupaksi leffayleisölle. Sen täytyy olla Sisällissota tai jokin muu mediaseksikkäämpi eventti. Sisällissota on jo mennyt kaupaksi videopelinä.

3) En näe mitään syytä miksi SW pitäisi filmatisoida. Se toimii sarjakuvana, mutta ei elokuvana. Ellei sitten tehdä useampi elokuva, sillä hahmoille pitää antaa tilaa.

4) Elokuvan saisi tehtyä halvemmallakin budjektilla. Helposti. Kyse ei ole siitä. Onnistuihan X-Men elokuvatkin suhteellisen rauhallisella budjektilla. Mutta miksi kukaan haluaisi nähdä elokuvaa jossa meininki on sama kuin X-Men 3:ssa? Että hirveästi mutanttivoimapornoa, mutta ei minkäänlaista selkeää juonta. Ja SW:n juoni ei ole tarpeeksi hyvä että siitä tulisi yhtään sen parempi.

5) Palataanpas nyt oikeastaan siihen tosiasiaan, että kaiken riemunne keskellä: Mitä hemmettiä te muistatte SW:n juonesta? Tarinasta? Sitä ei paljon ollut. Hyvikset ja pahikset Taisteluplaneetalle. Täytekamaa. Ja sitten Doom rupeaa riehumaan. Ongelma on, että elokuvassa ei ole tarpeeksi toimintaa, ja se mitä juonessa on tarjottavaa, on katsojille liian sekavaa. Katsojat hädin tuskin ymmärtävät Fast & Furious leffoja. Kun pyydetään katsojia selittämään mitä niissä tapahtui niin vastaus on kutakuinkin että ”Auto wroooom!”. Eivät katsojat ole tarpeeksi älykkäitä tajutakseen monisyisiä syitä toiminnalle.

6) Olemme jo nähneet SW:n Spider-Man animaatiossa. Se näytti hirveältä. Ja se oli Stan Leen hyväksymä käsikirjoitus. Entäs sitten Hollywood dorkien käsikirjoittama SW? Ei helvetti. Yhdistäkää kaikki huonoimmat sarjakuvaleffat Transformers elokuviin. Siinä on teille Hollywoodin SW.

7) Kaikki Marvelin animaatiot ovat surkeita. Eivätkä ne siitä parane.

Kategoria: Aiheeton.

.


One more day ja One Moment in Time

3.03.2013 - 1:35 / michaelriddle.


Minulta on usein kysytty näiden kahden Hämis tarinan ongelmista. Olen vastannut asiaan jo Kvaakissa. Lainaan nyt itseäni, ja hieman muita:

Koko tässä tarinakuviossa on lukuisia ongelmia. Ja ne ovat seuraavat:

1. Miksi Mefisto olisi kiinnostunut Mary-Janen ja Spider-Manin avioliitosta?
2. Ei kuulu Spider-Manin luonteeseen tehdä diiliä paholaisen kanssa, olkoonkin sitten vain feikkipaholainen. Ja vaikka ajattelisi Mefistoa vain yhtenä roistoista, ei silti kuuluu Hämiksen luonteeseen. Olkoonkin että Mefisto ei ole varsinaisesti pahis tai hyvis vaan jotain siltä väliltä ns. kolmas tekijä. Ei kuulu Hämiksen kaltaisen sankarin luonteeseen tehdä diilejä tuommoisten kanssa.
3. Mefisto sanoi että pieni osa heitä tulee aina muistamaan että he olivat yhdessä ja he kärsivät. Mutta kun he eivät ole kärsineet. He ovat pärjäneet hyvin. Lukekaa vaikka kaikki BND jälkeiset Hämikset. Ei kulunut kuin 2 lehteä niin Peter oli jo kähmimässä jotakuta. Ja Mary-Jane oli kait kihloissa. Itseasiassa Doctor Whossa käsiteltiin tätä samaa asiaa. Paljon paremmin.

No, One Moment in Time yritti ratkaista One More Dayn ongelmia. Lopputulos oli seuraavat ongelmat:

1. Mary-Jane muistaa diilin, ilmeisesti, en ole varma, ja on silti fine with it, niin kuin kohdassa 3. mainitsin.
2. Miksi Mary-Jane muistaa diilin?
3. Paljastus jossa kerrottiin Mary-Janen kuiskaama asia Mefistolle: Ei, Peter ei siltikään tekisi moista diiliä vaikka MJ pyytäisikin sitä. Ei. Yksinkertaisesti ei. Katso kohta 2…
4. Miksi MJ suostuisi diiliin jossa sekä Peter että MJ kärsisi jokatapauksessa?
5. Missä kohtaa tarkalleen diilissä sanottiin että henkilöllisyys palautuisi salaiseksi ja kaikilta lähtisi muistot jne.
6. Miten helkkarissa Mefisto voi tehdä kaiken tämän? Okei, jos lähdetään siitä selityksestä jonka minä olen hyväksynyt, että Mefisto pystyy muokkaamaan todennäköisyyksiä. Mutta miten helkkarissa hän pystyy muokkaamaan niitä niin paljon? Miksei hän sitten tajonnut isompaa diiliä? Miksi Mefisto ei ole tehnyt tätä temppua ennen? Ja että hän tekee sen vain yhdestä minimaalisesta ja typerästä diilistä?
7. The Flash 127:ssa oli samantyyppinen diili paljon paremmin.
8. Diili on silti tapahtunut vaikka Mefisto muutti vain todennäköisyyksiä.

9. Mistä lähtien Mefisto on kyennyt matkustamaan ajassa? Miksei hän ole käyttänyt tätä voimaa ennen? Eikös tämäkin ole aika suuri voima?

10. Ai, se oli siis vain sattumaa että Harry ilmestyi kuvioihin Mefisto sekoilun jälkeen?

Eräs Kvaakkilainen, Vincent, ehdotti seuraavanlaista ratkaisua, jolla One More Dayn olisi voinut kirjoittaa paremmin:

”Peter kutsuu Lokin paikalle, tältä saamallaan riimulta ja vaati tätä maksamaan velkansa (niille jotka eivät tiedä: Hämis auttoi Lokin tyttären pelastamisessa). Loki parantaa Mayn ja pyyhkii maailman muistista, että Peter on Hämähäkkimies. May herättyään koomasta kärsii amnesiasta eikä myöskään muista. MJ on liian järkyttynyt Mayn vähältäpiti-tilanteesta ja jättää Peterin, koska pelkää oman elämänsä puolesta.
Vähän myöhemmin Harry palaisi kuvioihin samalla selityksellä, kuin nykyäänkin. Joo ei Eisner-palkinnon arvoinnen, mutta voittaisi nykyisen soopan.”

En mene 100% takuuseen mistä Loki saisi semmoiset voimat, mutta onhan hänellä ennenkin ollut siihen keinot. Ja Lokin voimat ovat eri asia kuin Mefiston voimat. Sitä paitsi minä pidin siitä JMS:n Loki tarinasta, ja minua jäi kiinnostamaan mitä sen varalle keksitään. Mefiston voimat ovat liian epäselvät, tai se miten ne toimii. Kun taas Loki käyttää erilaisia apukeinoja, joilla selittyisi hänen voimansa. Lisäksi Loki ei ole paholainen, vaan juonitteleva kaveri, mutta kyse ei olisikaan diilistä, vaan Lokin lupauksesta. Tämä olisi lisäksi avannut uusia tarina mahdollisuuksia. Toki varmaan tässäkin on omat logiikkavirheensä, mutta ne eivät varmasti ole yhtä häiritseviä kuin Mefistodiilissä. Ai niin, ja toki minua hämää hiukan että mites ne Peterin voimat. Ne kun meinaan käsittääkseni lähti samalla kun Peter paranti Mayn. Ainakaan niitä ei tunnu enää olevan.

Itse en jaksa edes koko tätä Mefisto-sotkua noin pikkutarkan analysoivasti ajatella. Itselleni se oli, ja on edelleen, lähinnä isku vasten kasvoja Peterin ja Mary Janen hahmoille, joiden avioliitto oli nimen omaan se yksi mielenkiintoinen asia koko sarjakuvassa viimeiset, mitä, yli kymmenen vuotta. Se suhde juuri erotti Spider-manin kaikista muista kostyymisankareista. Se oli mielenkiintoista. Jos joku haluaa nähdä arvostelun One More Daystä, niin Linkara on tehnyt hyvän, jonka kaikkiin ajatuksiin yhdyn. Arvostelun löydätte täältä.

Mitä tulee One Moment in Time tarinaan ja sen arvosteluun, lainaan tässä Kvaakkilaista Tina Demona:

”Zzzz / ”Kun katson ympärilleni ja yritän löytää selityksen tällaiselle, näen hänen sänkynsä äärellä kaksi ihmistä, jotka eivät ikinä menettäneet toivoa…Rakkaus. Rakkaus pelasti hänet” *LÄSSYN LÄSSYN LÄÄÄÄÄÄÄÄLLLLL* / Geneerinen tylsä-Kinbgpin / zzzzz / Geneerinen tylsä tappaja-pyssymies / Mary Jane potkaisee kiveksille, hih! / Kaikki päättyy kuten aina / zzzz / Tohtori Outo / !!!!!? / wtf? / Mitä, miksi, milloin, kuka kirjoittaa tällaista?”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoria: Aiheeton.

.




Blogiaktiviteettia

Salaiset Kansiot

Aiheet ja niiden puute

Kadota etsimäsi

Linkit

Syötä!

Sivulliset

Viim. artikkelit

Viim. kommentit