Comic Damnation

1. Koska sarjakuvan tarjonta on nykyään monipuolisempaa kuin elokuva tarjonta.

2. Koska sarjakuvatarjonta on nykyään monipuolisempaa kuin tv:n tarjonta.

3. Koska sarjakuvaharrastus on halvempaa kuin moni muu harrastus.

4. Koska moni elokuva/tv-sarja käsikirjoittaja on nykyään sarjakuvakäsikirjoittaja.

5. Yksinkertaisesti taiteen vuoksi. Sarjakuvat ovat kaunista katsottavaa.

6. Koska sarjakuvien lukeminen voi johtaa keräilyyn mikä on hyvä harrastus.

7. Puhtaasti viihteen vuoksi. Sarjakuvat ovat viihdyttäviä.

8. Sarjakuvista oppii paljon asioita. Kuten esim. supersankari sarjakuvista oppii kaiken tarvittavan fysiikasta.

9. On helpompi käsitellä sarjakuvaelokuvia oikeissa mittasuhteissa, mikäli on lukenut ensin sarjakuvaa.

10. Sarjakuvat ovat helpompi lukuisempia kuin kirjat. Piste.

11. Sarjakuvissa on samat elementit kuin elokuvissa, kirjoissa ja tv-sarjoissa.

12. Et tarvitse välttämättä lukutaitoa lukeaksesi sarjakuvia. Sarjakuva on visuaalinen media.

13. Sarjakuvien lukeminen voi johtaa sarjakuvien piirtämiseen tai kirjoittamiseen.

14.  Voit oppia uuden kielen. Suurimman osan oppimistani kielistä olen oppinut sarjakuvien kautta.

15. Voit kartuttaa jo osaamasi kieltä paremmaksi.

16. Sarjakuva on joissakin asioissa edellä elokuvia ja tv-sarjoja.

17. Alkuteos on aina parempi kuin elokuva.

18. Mikään ei kuluta viikkoa nopeammin, kuin ajatus siitä että keskiviikkona saa lukea laadukasta sarjakuvaa.

19. Kellarinörttien aika on ohi. Megan Fox, Obama ja Jyrki69 tekivät sen selväksi.

20. Sarjakuvia ei tehdä vain lapsille, niitä tehdään myös aikuisille.

21. Keräämällä arvokkaita sarjakuvia, voit rikastua jonakin päivänä.

22. Sarjakuvat ovat nyt parhaimmillaan.

23. On helpompaa hankkia lempisarjakuvasi, kuin lempikirjasi.

24. Watchmen.

Popularity: 33% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Amerikkalaisilla kustantajilla on ollut tapana joulun aikaan julkaista erityisiä joulutarinoita normaalilehden puitteissa, joskin tapa on jäänyt vähemmälle viime vuosikymmeninä. Marvelin ja DC:n lehdissä tuo oli vielä 80-luvulla aika tavallista. Sitten ne huomasivat että Hämis ja Batman vanhenevat tuon vuoksi vuodella joka vuosi. Power Packin joulutarina on June Brigmanin piirtämänä kuulemma parhaimpia. Jatkumoon sitoutumattomia spessuja on silti tullut. Yleensä spessuissa on lyhyt sarja mahdollisimman monelta yhtiön sankarilta.

Lobo Paramilitary Christmas Special (suom: Lobo Joulumankeli), Authority/Lobo: Jingle Hell. Molemmat löytyvät Lobo/Authority: Holiday Hell -kokoomasta ja etenkin tuo Paramilitary Christmas Special on huima!

Pääsiäispupu palkkaa Lobon snuffaamaan joulupukin koska ilmaisten lahjojen jakamisen kanssa on muiden juhlapyhien hahmojen vaikea kilpailla. Pukkipa ei ole kuitenkaan ihan eilisen teeren poika ja mukana on eeppinen kamppailu jossa Lobo lihakoukkuineen ottaa erää kukrilla aseistautuneesa Nikolaoksesta.

Westernin sarjakuvissa noita on ollut paljon, mm. Disney-sarjikset. Jogi-karhu ja Pikku Lulu ovat viettäneet joulua, monien muiden ohella. Ville Vallattomalta ilmestyi joulupokkari suomeksikin, mutta ei siitä kannesta huomaa että aihe on jouluinen. Sanomalehtistripeissä jouluilu on kovin yleistä. Itseasiassa ehkä kaikkien aikojen ensimmäinen jouluviitteinen tarina oli Nemo Höyhensaarilla strippisarjassa, jossa vieraili itse Joulupukki.

Spirou-lehdessä tuli myös usein joulunumeroissa vakiosankareiden lyhyitä sarjoja. Kaikkia ei ole otettu mukaan näiden albumeihin. Esim. Johannekselta ja Pirkaleelta on ollut useampikin lyhyt joulusarja 50-luvulla.

Ankkojen ja hiirten joulunvietossa on kiintoisaa se, kuinka joulun uskonnollinen sanoma on häivytetty taka-alalle, kun päähenkilöiden uskonnollisiin näkemyksiin ei tämäntyyppisissä sarjakuvissa voida oikein viitata. Eivät käy Aku ja pojat joulukirkossa.  Alankomaissa on kuitenkin Joulun alla tapana julkaista Disney tarinoita joissa Hollantilaislapsia lahjovat Pyhä Nikolaus ja Zwarte Piet (Nikolauksen tummaihoinen apuri) heiluvat Akun ja Mikin kanssa. Vaikka eipä se Nikolaus siellä ole sen kristillisempi hahmo kuin meikäläinen pukki, sillä on vain piispanhiippa tonttulakin sijaan. Disney-sarjakuvien jouluisesta maailmasta antaa hyvän kuvan viime vuoden Ankkalinnan joulukirja.

Jouluaiheisista Suomessa nähdyistä yksittäisjulkaisuista mieleen tulee ainakin A-albumina julkaistu norjalaisvoimin tehty “Riikka ja Ville pelastavat joulun” vuodelta 1984. Piirtäjänä nykyään ankkasarjojakin askaroiva Arild Midthun. Ja Likeltä tuli 90-luvun alkupuolella Mike Ploogin “Legenda joulupukista”, joka perustuu ihmemaa Oz-opuksia rustanneen L. Frank Baumin tarinaan.

Oni Press julkaisi aikoinaan jonkinmoisen läjän tarinoita joulupukin tyttärestä eli Jingle Bellestä. Tämän riiviön tapauksessa omena oli pudonnut sangen kauas puusta… Hahmon loi Paul Dini. Archien eli Justuksen jouluaiheisia sarjakuvia on ilmestynyt tänä vuonna kokoelmakirja.

Suomalaisista joulusarjakuvista kaikkein ensimmäinen oli Ilmari Vainion Professori Itikainen, joka  kävi joulupukin luona Kuussa, sillä siellähän se pukin paja on! Joulupukille käy kaikenlaista Matti Hagelbergin sarjakuvissa. Kirjoista lunttaamatta sanoisin että Pukki on keskeisessä osassa ainakin Venuksen sulttaanissa, Holmenkollenissa (jossa on jotain reviirisotaa Jumalan kanssa) sekä Silvia Reginassa.

Mangaupdates on listannut kaikki jouluaiheiset mangat. Noiden lisäksi joissakin sarjoissa on tietysti talven tullen myös jouluaihetta, kuten missä tahansa muussakin maassa tehdyissä sarjakuvista. Tärkein huomiohan noissa jouluaiheisissa mangoissa on se, ettei niissä Disney-sarjojen tapaan uskonto näy. Syy vain on eri, eli se että Japanissa kristittyjä on vain murto-osa väkiluvusta. Omaksuivat sen oleellisen, eli kuluttamispuoleen liittyvän. Muistaa pitää, että Japanissa joulun vietto eroaa muutenkin täkäläisestä.

Popularity: 37% [?]

Kategoria: Aiheeton.

JUSTICE LEAGUE #1
-Geoff Johns ja Jim Lee ja taustavoimana Scott Williams. Nämä ovat syyt miksi tein vihdoin poikkeuksen, ja otin luettavaksi uutta/nykyistä Justice Leagueta. Lisäksi uusi tiimi vaikutti hyvältä, ja kiinnostavalta. Ja tämä oli tietenkin juuri niin hyvää kuin odotinkin.

WONDER WOMAN #1
-Vaikka Brian Azzarellon viimeisin työ, Flashpointin tie-in Batman mini-sarja ei ollutkaan niin hyvä, on Azzarello silti yhä erittäin hyvä kirjoittaja ja yksi parhaimmista moderneista Batman kirjoittajista. Kuten myös yksi parhaimmista moderneista DC kirjoittajista. Vaikka kuvitus ei vetoa minuun valtavasti ainakaan kuvittajasta päätellen, se on silti aiheeseen sopivaa. Ja hyvää tavaraahan tämä on.

AQUAMAN #1
Brightest Day osoitti, että Geoff Johns tietää mitä tekee kirjoittaessaan Vesimiestä, ja se myös palautti hiukan kiinnostusta hahmoon joka oli koko 90-luvun etsimässä suuntaa, niin kuin se on etsinyt jo pitkän aikaa. Ja kuvituksesta vastaa Ivan Reis, joka on yksi Johnsin parhaimmista työpareista. Ja tietenkin tämä oli onnistuminen.

THE FLASH #1
-Francis Manapul oli mukana Geoff Johnsin Flash rupeamassa, joten huippusarjan laatu ei laskekaan. Lisäksi Manapul on nousevia uusia tekijöitä, ja niille tulee antaa mahdollisuus. Lisäksi on mielestäni aika vähän hetkiä, jolloin Flash tarinoissa olisi menty pieleen. Eikä menty nytkään.

THE SAVAGE HAWKMAN #1
-Batman kirjoittaja Tony S. Daniel ei ole ehkä parhaimpia kirjoittajia alalla, mutta ei mielestäni missään nimessä huonoimpia. Philip Tanin kynänjälki on myös miellyttävä. Ja ennen kaikkea hahmo kiinnostaa. Ja homma toimii.

GREEN LANTERN #1

-Sama tiimi ja sama setti, ei mitään syytä lopettaa lukemista.

BATGIRL #1
-Gail Simone tekee saman Batgirlille minkä teki Wonder Womanille.

ANIMAL MAN #1
-Jeff Lemire käsikirjoittamassa ja Travel Foreman ja Dan Green piirtämässä. Mahtavaa settiä.

SUPERMAN: THE MAN OF TOMORROW #1
-George Perez kynän päässä jälleen. Ja vielä Supermanin kanssa. Nyt näyttää hyvältä.

TEEN TITANS #1

-Tämä todella sai minut uudestaan innostumaan Teen Titansista, ja vielä tuntemattomilla hahmoilla, se jos jokin on onnistuminen.

Popularity: 39% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Aika ottaa taas katsaus vuoden 2011 sarjakuvatarjontaan.

Jurassic Park the Devils in the Desert #1
-John Byrne. Jurassic Park. Kaksi kiinnostuksen kohdettani. Monelle nämä ovat osa lapsuutta. Mitä tulee kun ne yhdistetään? Hyvää piirrosjälkeä, ihan kelpo tarinaa ja mahdollisesti IDW on löytänyt itselleen Dark Horsen Alien sarjakuvia vastaavan tuotteen. Kunhan hommaa ei mokata. Jos pitävät jatkossa linjaa ottaa hyviä tekijöitä mukaan, homma saattaa toimia. Byrnen parhaimmistoksi en tätä silti sanoisi. Mutta se on ainakin pitkästä aikaa lisenssi sarjakuva, jota ihan aikuisten oikeasti jaksaa lukea. Näytettä.

Garth Ennis Jennifer Blood #1
-Tämä taitaa olla yksi vuoden parhaista ellei peräti paras. Minäkään en tältä odottanut mitään, paitsi ehkä perus-Ennisiä. Joillakin sivuilla aivan liikaa tekstiä. Ei meinaa jaksaa lukea.

Gladstones School for World Conquerors #1
-Tässä oli ihan hyvä paketti. Jälleen toimivaa tavaraa Imagelta. Näytettä.

Mystery Men #1
-Tämä on ehkä kovinta tavaraa Marvelilta taas vähään aikaan. Ja kuvitus rokkaa. Loistavaa. Tätä lisää!

Rocketeer Adventures 1 (IDW) Ei voi mennä pahasti pieleen kun kynässä Cassaday, Allred & Kaluta. Näytettä

Witch Doctor #1
-Tämä taas…huokaus. Tämä alkaa olla ärsyttävää…jälleen uusi onnistuminen Imagelta! Kuvitus pelaa, kaikki pelaa. Mitä sitä enempää jauhamaan, tässä näytettä.

Brilliant #1
-Bendisin uusi Icon sarja ei alkanut mitenkään erityisen näyttävästi tai kiinnostavasti, eikä tarjonnut ainakaan ekassa numerossa vielä mitään uutta, mutta sarja menee kyllä ehdottomasti seurantaan.

Popularity: 40% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Onko joulu jo ovella, mutta lahjoja ei ole vielä ostettu? Vai oletko vain ostamassa synttärilahjaa jollekulle ja mitään ideoita ei ole? Ei hätää. Comic Damnation tarjoaa apua tähänkin pulmaan. Käyn yksi kerrallaan läpi jokaisen perheenjäsenen, ja mitä heille voi suositella ostettavaksi lahjaksi.

Äidille

Äidille on aina hankalaa ostaa lahjaa. Etenkin jos olet mies. Mutta mitäs jos mennäänkin tänä vuonna riskillä ja ostetaan jotain mitä hän ei ainakaan osaa odottaa? Koska äitisi on nainen, minkä varmasti tiesitkin, häntä varmasti kiinnostavat muiden naisten elämäntavat. Siispä on syytä laita Marjanne Satrapin Persepolis 1 ja 2 tai elokuva lahjapakettiin. Ja kun äitisi on kuitenkin pohdiskeleva luonne, niin Marc-Antoine Mathieun Jumala itse on oiva. Huumorin ja pariskuntien ystävänä äitisi saattaa myös tykätä Bob Fingermanin From The Ashes sarjasta. Äitisi on fiksu ihminen, joten häntä kiinnostaa varmasti Alice in Sunderland.  John Cleesen / Kim Johnsonin Superman: True Brit tarjoaa komeat naurut perheen äidille. KokoelmallinenWinsor McCayn Pikku Nemo Höyhensaarilla sarjakuvaa tuottaa iloa niin äidille kuin perheen pienimmille.

Isälle

Perheenpäälle on helppo valita lahja. Jos isäsi on kiinnostunut historiasta, niin Maus ja Hiroshiman poika ovat ehdoton ykkönen. Jos taas isäsi on kiinnostunut hurtista huumorista, niin Fingerpori tai Cowboy Henk. Tai sitten loogisesti päättelevälle isällesi voisi sopia Logicomics. Vanhemmalle isälle voi suositella myös Daniel Glovesin Wilson teosta. Vanhana rokkijäbänä isäsi saattaa myös ymmärtää 20th Century boysin päälle. Vanhana nostalgikkona isääsi voi hyvinkin kiinnostaa myös Watchmen (Vartijat) ja The Dark Knight returns (Yön Ritari) tai Batman: Year One (Batman: Ensimmäinen vuosi), joista jälkimmäisestä on myös animaatioelokuva. Vanhoista hyvistä ajoista haaveilevalle film noiriin viehättyneelle isällesi sopii erittäin hyvin myös Blacksad. Kapinallinen ja rohkea isäsi saa jälleen tekosyyn pukeutua viittaan ja naamioon lukiessaan Alan Mooren V niin kuin Verikoston tai katsoessa elokuvan.

Pikkusisko

Pikkusiskolle pitää tietenkin tarjota voimakkaita naishahmoja jo nuorena, ja tähän sopiva on Sillage. Hamstereista kiinnostuneille pikkusiskoille Hamsteripäiväkirjat. Vähän vanhemmille Gunmm sarja joka saattaa kiinnostaa myös perheen poikiakin. W.I.T.C.H. Aikakirjat on myös mahtava ehdotus nuorille neideille. Ann Nocentin Daredevilit voivat kuulostaa poikien makuun sopivammalta, mutta niissä on paljon nuoria neitejä kiinnostavia hahmoja ja tarinoita.  Neil Gaimanin Coraline nostaa sopivasti niskavillat ylös perheen pikku prinsessalla. Stuff Of Legend tarjoaa samaa mitä Coralinekin.

Pikkuveli

Ultimate Spider-Man tradet sopivat hyvin sarjakuvia vasta harrastamaan ryhtyneille nuorille miehille. Kuten myös Jim Starlinin Ikuisuus trilogia.  Scott Pilgrimm sopii sekä tytöille että pojille. Sivistävää, mutta kuitenkin hauskaa lukemistoa nuorille miehille tarjoaa kokoelmallinen Will Eisnerin  The Spirit sarjakuvaa, joka saattaa kiinnostaa myös perheen isääkin. Kovaa menoa ja katsauksen koko Marvel Universumiin tarjoaa Marvels, ja samaa DC Universumista tarjoaa Kingdom Come (Valtakunta ja voima) ja Crisis on Infinite Earths. Grant Morrisonin All-stars Superman ja Mark Millarin The Flash tuotanto tarjoavat loistavan paketin hyvää ja hauskaa supersankariviihdettä nuorelle miehelle. Doug Moenchin Batman & Dracula trilogia taas tarjoaa kauhua perheen pienimmillekin sopivaksi.

Popularity: 43% [?]

Kategoria: Aiheeton.

24. Ultimate Spider-Man

Mitä olisikaan ollut teini-ikä ilman tätä Bendisin sarjaa? Sopivasti väkivaltaa, kuitenkaan tarinan laatua särkemättä. Erityisesti Mark Bagleyn kanssa tehty juoksu oli kaikkein parhain. Jos jokin sarja on joskus ollut se onnistunein uusi tulkinta vanhasta jo kolutusta aiheesta niin tämä. Bendis pitää Hämiksen kuviot tuoreempina kuin ne jopa ovat, säilyttäen silti uskollisuuden alkuperäisen Hämähäkkimiehen luonteelle. Jännittävintä sarjassa on tietysti se, että mitä tahansa voi tapahtua, hahmot voivat jopa kuolla. Ultimate Spider-Man on myös kestänyt hyvin aikaa, johtuen sen eläväisestä hahmokemiasta.

23. Ann Nocenti: Daredevil

Itse henkilökohtaisesti pidin kyllä Millerin Daredevil juoksusta, mutta minusta vaikuttavin ja mielikuvituksellisin oli silti Nocentin elävä juoksu. Nocentin vahvin puoli on ehdottomasti hänen taitonsa luoda inhimillisiä naishahmoja, sekä hahmoja ylipäätään, mutta ennen kaikkea hänen vahvin puoli on ilmaista itseään genrestä riippumatta. Nocentin Daredevil ottaa kantaa niin katutasolla kuin poliittisella tasolla, ollen kuitenkin luonnollinen tarina. Erityisesti feministinen kannanotto on esitetty hyvin sarjassa huumorin ja hahmokemian välityksellä. Tarina matkaa aina avaruuteen asti ja jopa helvettiin, pitäen kuitenkin koko matkan ajan jalat Daredevil tasanteella.

22. Brian Azarello: The Joker

Azarellon tarinan Jokerista voisi helposti luokitella pelkäksi väkivalta ja pehmoporno tarinaksi ilman sen suurempia syvyyksiä, mutta minusta se itseasiassa syventyy kauttaaltaan täysin Jokerin luonteeseen, ja jopa luo hieman sitä. Teos on kaikkien aikojen Jokeri sitaattikirjojen äiti. Siinä on kaikki mitä Jokerista tulee tietää. Ja enemmän. Lisäksi se kertoo tarinan melkolailla puolueettomasti, vaikkakin sivusta seuraajan silmin.

21. Jim Starlin: Ikuisuus trilogia

Crisis on Infinite Earthsin jälkeen on väistämätöntä, että herää jano lukea vastaavaa, yhtä ison luokan tarinaa. Ikuisuus trilogia on jopa paikoitellen isompi. Sen kaikki kolme osaa ovat aliarvostettuja teoksia. Jos haluat lukea Marvelilta teosta jossa kerrotaan kuka kukin hahmo on, tämä on se teos.

20. David Michelinie / Bob Layton: Iron Man: Demon in a Bottle

On selvää, että tämän tarinan roolia Iron Manin ja ehkä koko supersankari sarjakuvan historiassa ei voi kiistää. Mikään tarina ei ole koskaan tehnyt yhdestäkään supersankarista yhtä inhimillistä.

19. Peter Laird/Kevin Eastman: Teenage Mutant Ninja Turtles

TMNT osoitti kuinka väärässä me olimmekaan huumorisarjakuvan suhteen. Miten vakavaa se voi olla, vaikka asettelu olisikin äärimmäisen huvittava.

18. Alan Grant: Lobo

Lobo teki saman supersankari sarjakuvalle, minkä TMNT teki huumorisarjakuvalle. Lobo osoitti kuinka humoristista supersankari sarjakuva voi olla vaikka asetelma olisikin äärimmäisen vakava.

17. Grant Morrison: New X-Men

Piutpaut Claremontin X-Meneistä. Mies sekosi jo ennen kuin pääsi kunnolla alkuun. Mutta Morrison sen sijaan on jo ennestään niin sekaisin, että häntä ei voi sekoittaa. Kautta historian paras Ryhmä X juoksu. Jos luet vain yhden Ryhmä X tarinan, sen on oltava tämä.

16. Kick-Ass

Millar mullisti realistisuudellaan koko supersankari genren tällä teoksella, eikä tosiaankaan syyttä. Jos Millarin tuotannosta pitäisi lukea vain yksi teos, se olisi ehdottomasti tämä.

15. Alice in Sunderland

Historiaa, myyttejä, tarinoita…Alice in Sunderland on tätä kaikkea. Jos pitäisi valita vain yksi Bryan Talbotin teos, se olisi ehdottomasti tämä.

14. Hiroshiman poika

Hiroshiman poika kertoo Hiroshiman tapahtumat yksilön silmin inhimillisesti, mutta totuudenmukaisesti. Tämä teos pistää miettimään sodan ja rauhan välistä ikuista sotaa tavalla joka ei kävisi mielessäkään.

13. Persepolis

Lähi-itä on esitelty meille vain Amerikkalaisen median tai korruptoituneen median turvin. Tämä teos kertoo tarinan kaiken takana, ihmisen näkökulmasta, ja saa lukijan huomaamaan, että lähi-idän asukkaat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin.

12. Scott Pilgrimm

Scott Pilgrimm  draamasarjakuva, josta miespuolisetkin voivat kiinnostua. Se on samalla kertomus nykyisestä sukupolvesta ja heidän suhteestaan videopeleihin. Scott Pilgrimmin maailmassa ei ole kyse siitä kuka tykkää Super Mariosta tai Final Fantasystä ja kuka ei, vaan ne ovat osa näiden nuorten lapsuutta ja nykyistä elämää.

11. Ghost World

Aikuistuminen on hyvin vaikea aihe käsitellä fiktiossa, mutta Ghost World tekee siitä helppoa. Clowesin kirjoittamat hahmot ovat kuin ketä tahansa meistä, vaikkemme sitä myönnäkään. Jokainen voi tunnistaa itsestään tai tuntemistaan ihmisistä Clowesin hahmot.

10. Blacksad

Toinen albumi on kaikkien aikojen vaikuttavin rasismi kuvaus. Pelkästään tämä riittää tekemään siitä yhden maailman hienoimmista sarjakuvista.

9. Preacher

Garth Ennisin suurin teos, ja samalla tunnetuin täysin oma teos, luo aivan oman maailmansa, jossa ihmisten heikkouksille nauretaan. Preacher on turvallinen tapa nauraa kun kehitysvammaista potkaistaan perseeseen tai kun kirkko räjähtää. Preacher nauraa sille mille ei saa nauraa, turvallisesti, ilman että kukaan loukkaantuu.

8. 20th Century boys

20th Century boys tekee aikuisille suunnatusta sarjakuvasta nuoriakin kiinnostavaa. Se kertoo samalla kulttuurista, josta ei voi kertoa tarpeeksi. Se on samalla ykkösteos japanilaiseen kulttuuriin tutustumisessa. 20th Century Boys on populaarikulttuurin tietosanakirja tarinan ja sarjakuvan muodossa

7.Will Eisner:  The Spirit

The Spiritin vaikutusta supersankari ja pulp sarjakuvaan ei yksinkertaisesti voi kiistää. Puhumattakaan sen vaikutuksesta sarjakuvaan ylipäätään. The Spirit on jotain, mitä ei voi kopioida tai tehdä uudestaan. The Spirit ei ole ainoastaan hyvä sarjakuva, se on hyvä omassa lajissaan. The Spiritin kuvausta varten tarvitsee keksiä täysin oma fiktion laji. The Spirit ei ole sarjakuva, kirja eikä elokuva, se on jokin jolle ei ole nimeä. Paitsi yksi. The Spirit.

6. Marvels

Oletko koskaan miettinyt, mitä maailma ajatteli kun Galactus saapui maahan ensi kertaa? Tämä ajatus on se ajatus joka kuljettaa tätä tarinaa. Supersankari sarjakuvaa todellisesta näkökulmasta: Ihmisten näkökulmasta.

5.  Kingdom Come

Jos elseworld tarinoista pitäisi valita vain yksi toimiva ja hyvä tarina, se olisi ehdottomasti tämä. Sekä kuvitus että tarina osuvat nappiin. Yksinkertaisesti täydellinen elseworld tarina.

4.Maus

Jos sinusta tuntuu että 2. maailmansodasta ja juutalaisista ja natseista ja Hitlereistä on jo kaikki tarinat kerrottu, lue tämä. Yksinkertaisesti hienoin ja inhimillisin kuvaus Auswitchin tapahtumista.

3.  Batman: Dark Knight Returns

Ei pelkästään paras Batman tarina, vaan myös yksi kaikkien aikojen hienoimmista tarinoista ylipäätään.

2.V for Vendetta

V niin kuin Verikosto mullisti sarjakuvateollisuutta paljon. Tämän jälkeen sarjakuvissa olivat vauhtiviivat ja ajatuskuplat historiaa. Lukemalla tämän, saat selville miksi, ja miksi se on hyvä juttu.

1. Watchmen

Yksinkertaisesti kaikkien aikojen hienoin teos, ikinä. Jos et tiedä miksi, on jo aika ottaa selvää.

Popularity: 44% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Paholaisen Morsian

Soundi lehteen sarjakuvia piirtäneen Juho Juntusen valokuvia käyttävä sarjakuva herätti ilmestyessään hämmästelyä mediassa. Eikä vähiten siksi että siinä käytetään kuvia suomalaisista julkkiksista. Juho Juntunen on paremmin tunnettu piirtäjänä, ja hän on myös parempi siinä. Ja hänen olisi pitänyt viedä kameransa paikalliseen Cash-Storeen heti saatuaan sen, eikä edes kuvitella luovansa sen avulla sarjakuvia. Tai edes tätä yhtä sarjakuvaa. Selitän nyt miksi olen tätä mieltä.

Ensinnäkin. Käydäänpä teoksen juoni läpi. Paholaisen morsian kertoo pärinäpoika Taiston ja suhinasussu Päivikin romanssista. Lempi roihahtaa, kun Tuska MC -moottoripyöräkerholainen Taisto pelastaa strippari Päivikin raiskaajien kynsistä. Pulisonkiposkinen bikeri saa kuitenkin huomata, että rakkauden baana on kotimaista moottoriväylää kivikkoisempi paahtaa, sillä itse Saatana palvojineen on saman vosun perässä. Taisto ja Päivikki joutuvat veriseen ja visvaiseen seikkailuun, jossa mukana on zombeja, sekopäisiä hihhulimotoristeja ja muita outoja ilmestyksiä.

Koska kyseessä on valokuvattu sarjakuva, käytän valokuvissa esiintyvistä henkilöistä nimitystä näyttelijät. No, nyt kun tuo on selvä, tehdäänpä vielä selväksi että näyttelijät ovat huonoja. He saattavat näytellä jossakin muussa jutussa hyvin, mutta tässä ne ovat huonoja. Eikä heiltä vaadita kuin että he poseeraisivat tai pikemminkin ilmeilisivät kameralle kuvattaessa. Ilmeistä puheenollen, mielestani Jussi Lampi ylinäyttelee ja vääntelee liikaa naamaa hänen kohtauksissaan. Toinen pahin ylinäyttelijä on Reetta Weidich. Hannu Soini taas tuntuu muuten vaan aivan pöljältä, ja valtaa aivan liikaa tilaa itselleen alusta. Muita huonoja näyttelijävalibntoja ovat uhrin roolissa oleva Emilia, äidin roolissa oleva Ninja ja Mari.

Listaa voisi jatkaa varmasti loputtomiin, mutta ainoastaan nuo erottuvat joukosta ja pistävät silmään pahasti. Ainoa todella edukseen erottuva on Taiston roolia näyttelevä Pasi Kuosa, josta irtoaa hupia joka kohtauksessa. A-P Rakkolainen on myös kaikessa omituisuudessaan hauska. Tuomari Nurmion ja Jouni Hynysen roolivalinnat ovat täysosuma. Hanoi Rocks fanina minua miellyttää tietyllä tapaa Miken ja Andyn osallistuminen.

Taustalla olevat lavasteet ovat sopivan spontaanisti ja hyvin rakennettuja. Mutta puvustus on etenkin alussa karmean epäsuhtaista ja sen eteen olisi voinut nähdä vähän enemmän vaivaa. Alkukohtauksen rajaukset, kuvaukset, niiden sopiminen asetteluun ja ruutukuljetukset ovat hätiköityjä. Verellä täytetyt kohtaukset näyttävät sekavilta ja hölmöiltä. Kirjasta saa vaikutelman että tarinaa on kirjoitettu sitä mukaa kuin kuvia on otettu. Lukujakauksen puuttuminen inhottaa, ja päiväkirjat ovat ärsyttäviä (mikä lienee tarkoitus) ja turhia.

Kaiken sotkun keskeltä löytyy ristiriitaisia ajatuksia (nauraako vai itkeäkö) herättävä viittaus Grease elokuvasta tutun “You’re the one that i want” kappaleen suomalaisen version musiikkivideoon. Asiallista olisi ollut liittää kappale soundtrackiin. Kyllä, tälläkin sarjakuvalla on soundtrack. Se ei ole aivan The Crowlle tehdyn Fear and Bullets soundtrackin veroinen, mutta on hyvin jäsennetty ja aseteltu kohtauksiin. Se tosin olisi voinut olla parempi kokonaan omana, yhden artistin tai bändin tekemä, kuten oli Fear and Bullets.

Kokonaisuudessaan tämä sarjakuva on helposti tuomittavissa juntiksi ja typeräksi teokseksi, mutta ehkä tämän on tarkoituskin olla huono. Ehkä tämän on tarkoituskin olla typerä.  Ehkä tämä on sisäpiiri vitsi jota minä en ymmärrä, ja joka on minusta vastenmielisin teos mitä olen tällä sivulla arvostellu, mutta jollekin toiselle se on kultaakin arvokkaampaa. Mutta minusta se on kuitenkin ruma ja oksettava ja kuten nuoriso sanoisi, vammainen.

Käsikirjoitus: 5,0

Kuvitus: 4,0

Viihdyttävyys: 6,0

Kokonaisuus: 5,0

Popularity: 60% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Minulta kysytään hyvin usein Internetin eri sivustoilla, että mistä supersankareiden lukeminen pitäisi aloittaa. Suora vastaus kysymykseen on minun näkökulmastani se, että mitään varsinaista aloituspistettä ei ole. Minusta suositeltavin tapa on vain ottaa mieleisensä hahmo ja käyttää Wikipediaa selvittääkseen tämän syntytarinat ja sen jälkeen lukea mieleiseltä vaikuttavat tarinat Wikipediasta. Myös suosituksia pitkin internettiä voi seurata. Internetissä on paljon englanninkielisiä sivustoja jotka listaavat hyvää supersankari tavaraa. Lisäksi on Linkara, joka on tehnyt usein hyviä suosituksia. Mutta tästä huolimatta mahdollinen harrastus ei etene kiinnostusta korkeammaksi.

Lisäksi tunnen ihmisiä joilla on huonompi kuva supersankarisarjakuvista kuin antavat ymmärtää tai uskovat että heillä on. Monet perustavat kaiken tietonsa supersankari sarjakuvista niistä tehtyihin elokuviin. Heidän sivistyksensä koskien alaa on ala-arvoista. Jotta ylipäätään aiheesta voisi keskustella, on tämän toisen osapuolen tiedettävä edes yleis-sivistykseen kuuluvat teokset.

Niinpä, hyvät lukijani, naiset ja herrat. Tässä se nyt sitten tulee. 50 supersankariaiheista tuotantoa, joiden lukeminen kuuluu pakolliseen oppimäärään, sekä laadullisesti että sivistyksen puolesta. Lista sisältää niin tekiöiden juoksuja kuin yksittäisiä teoksia, ja ne tulee lukea kokonaisuudessaan. Lista käsittää siis ainoastaan supersankari sarjakuvia, ei muita. Toinen, mitä manga harrastajat, Eurooppalaisen sarjakuvan harrastajat tai supersankari sarjakuviin kyllästyneet, ovat kyselleet usein, on hyviä Amerikkalaisia ei-supersankari sarjakuvia. Niihin palaan vielä tulevaisuudessa, ja listaankin semmoisia. Mutta nyt kuitenkin supersankarit, olkaa hyvä:

Alan Moore: Watchmen

Frank Miller: Yön Ritari / Batman: Ensimmäinen vuosi

Kurt Busiek: Marvels

Frank Miller: Koko Daredevil tuotanto

Alan Moore: Swamp Thing

Brian Michael Bendis: The New Avengers

Garth Ennis: The Punisher

Grant Morrison: All-stars Superman

Mark Waid: Kingdom Come

Mark Millar: Kick-Ass

Alan Moore: DC-sankarit tekijänä Alan Moore

Grant Morrisonin koko Batman tuotanto

Mark Millar: Civil War

Warren Ellis: Planetary

Marv Wolfman: Crisis on Infinite Earths

John Byrnen koko Teräsmies tuotanto

Geoff Johnsin koko Vihreä Lyhty tuotanto

Neil Gaiman: The Books of Magic

Stan Leen koko Marvel tuotanto

Fabian Nicieza: Cable & Deadpool

Grant Morrison: New X-Men

Alan Grant: Lobo

Peter Laird/Kevin Eastman: Teenage Mutant Ninja Turtles

Howard Mackie: Ghost Rider

David Michelinie / Bob Layton: Iron Man: Demon in a Bottle

Jim Shooter: Secret Wars

Jim Starlin: Ikuisuus trilogia

Brian Azarello: The Joker

Brad Meltzer: Identity Crisis

Geoff Johns: Infinite Crisis

Grant Morrison: Final Crisis

Brian Azzarello: Lex Luthor: Man of Steel

Alan Moore: V niin kuin Verikosto

J. Michael Straczynski: Supreme Power

Alan Moore: Promethea

Mark Millar: Wanted

Mark Millar: The Flash

Mark Millar: Superman: Red Son

Mark Millar: The Ultimates

Kurt Busiek / Fabian Nicieza: Trinity

Doug Moench: Batman & Dracula

John Cleese / Kim Johnson: Superman: True Brit

Keith Giffen / J. M. DeMatteis: Justice League International

Mark Waid / Brian Augustyn: Justice League of America: Year One

Ann Nocenti: Daredevil

Ann Nocenti: Longshot

Dwayne McDuffie/ Gregory Wright: Deathlok

J. Michael Straczynski: Thor

Dan Jurgens: Thor

Bill Jemas/Joe Quesada/Paul Jenkins: Wolverine: Origin

Popularity: 67% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Otetaanpas vilkaisu huipputasoa oleven animaatioelokuvan, Batman: Under The Red Hood, takana oleviin sarjakuviin.

A death in the family/ Kuolema kulkee suvussa

Kirjoittajat: Jim Starlin

Kuvittajat: Jim Aparo

Tussaajat: Mike DeCarlo

Värittäjät: Adrienne Roy

Julkaistu: Batman 426#-429# (Suom.  Batman Kuolema kulkee suvussa 1-3/1989 )

A death in the family-trilogia oli 80-luvun lopussa yksi kohutuimmista tarinoista. Eikä vähiten sen raakuuden vuoksi, mutta myös sen tylyn ja tarinankerrontaa uudistavan linjan vuoksi. DC päätti kokeilla puhelinäänestystä, jolla lukijat päättivät tarinan käänteestä. Oli jo heti selvää, että kyseisen äänestyksen aiheena ei saanut olla jokin aivan merkityksetön asia, jossa yhden hahmojen kenkien väri tms. vaihtuisi. Tuon äänestyksen aiheena oli koko lehden tulevaisuus. DC oli jo pitkään kärvistellyt toisen ( 2. ) Robinin, Jason Toddin, entisen nuorisorikollisen, identiteetin kanssa. Hahmosta vain ei saatu enää tarinallisesti mitään irti, eikä hahmo ollut ehtinyt olla Batman lehdessä kuin muutaman vuoden. DC päätti yhdistää nämä kaksi ideaa, ja…tadaa! Tuloksena oli 6-lukuinen, neljään lehteen jaettu A death in the family tarina. Numeroiden #427 ja #428 välissä lukijat saivat päättää Jason Toddin kohtalosta: Jääkö eloon, vai kuoleeko?

Tarina alkaa siitä, kun Jason Toddin huolimattomuutta esitellään. Poika ei kuuntele Batmaniä missään, vaan syöksyy aina suinpäin toimintaan. Batman päättää tämän vuoksi ottaa Jasonin pois kenttätyöstä, jotta ongelmasta ei kasvaisi suurempi. Ollessaan pois itse kenttätyöstä, käy Jason vanhoilla kotikulmillaan selvittämässä ajatuksiaan. Siellä hän kohtaa vanhan perhetutun, joka antaa hänelle tälle perintönä kuolleilta vanhemmilta kuuluvan lippaan. Lippaasta Jason saa selville, että hänen kuollut äiti ei olekaan hänen oikea äitinsä, vaan hänen äitinsä on yhä elossa. Ikävä kyllä hän ei tiedä äidistään muuta kuin tämän etunimen ekan kirjaimen. Tutkittuaan puhelinluetteloa Jason löytää kuitenkin kaksi nimeä, jotka kyseisellä kirjaimella alkavat. Molemmat asuvat ulkomailla. Jason matkustaa käyttäen Bruce Waynen varallisuutta hyväkseen, ja lopulta löytääkin oikean äitinsä Etiooppiasta. Samaan aikaan on Batman juuri vapautuneen Jokerin perässä  päätynyt Etiooppiaan. Lopulta selviää, että Jokeri on mustamaalannut Jasonin äitiä, joka toimii tuolla rauhanturvaajan tehtävissä. Batmanin käskyistä huolimatta, Jason lähtee yksin Jokeria vastaan. Jokeri kuitenkin pakenee, ja räjäyttää rakennuksen, jossa Jason ja tämän äiti ovat. Tässä kohtaa saivat lukijat päättää Jason Toddin kohtalon.

Huimasta suosiostaan huolimatta A death in the family ei ollut teknisesti parhaita Jokeri, taikka edes Batman tarinoita. Sen kuvitus ja juonen kuljetus on paikoin väkinäistä,  mikä on osin ymmärrettävää, sillä sen kuvittaja Jim Aparo ja käsikirjoittaja Jim Starlin joutuivat tekemään kaksikin versiota loppuratkaisusta. Kuitenkin A death in the family tarinan olisi voinut tiivistää kahteen numeroon, eli neljään lukuun. Tarina kuitenkin vaikuttaa yhä tänäkin päivänä Batman tarinoihin niin runsaasti, että sen lukeminen on lähes välttämätöntä.

Käsikirjoitus: 7,5

Kuvitus: 8,0

Viihdyttävyys: 7,0

Kokonaisuus: 6,75

Batman: Under the hood

Kirjoittajat: Judd Winick

Kuvittajat: Doug Mahnke, Eric Battle ja Shane Davis

Tussaajat: ?

Värittäjät: ?

Julkaistu: Batman #635-641, 645-650, Annual #25

Hush tarina antoi ylimonimutkaisista kiemuroistaan huolimatta suuntaviittaa tulevaisuuteen, herättäessään Jason Toddin henkiin, paljastaen hänet kuitenkin Clayface:ksi. Under the Hood tarinassa Gothamiin rantautuu uusi, salaperäinen “Red Hoodin” henkilöllisyyttä käyttävä mies. Sen lisäksi, että hän on päivittänyt Red Hoodin kasvoja peittävää kypärää käytännöllisemmäksi sitten Jokerin aikojen, on salaperäisellä roistolla selkeästi tehokkaasti piuhat hallussaan, ja hän tuntee niin Batmanin ( ja Nightwingin ), kuin tämän vastustajien toimintatavat kuin omat taskunsa. Salaperäisen tulokkaan pidemmän tähtäimen motivaatio on hämärän peitossa, mutta selvää on, että hän ei ole sankareiden, eikä konnien puolella. Varastettuaan Black Maskiltä valtavan laatikollisen kryptoniittia, vaatien saaliistaan miljoonia, hän saa kintereilleen Batmanin ja Nightwingin lisäksi myös hynttyyt tilapäisesti yhteen lyöneet Mr. Freezen ja Black Maskin. Tästä alkaa sotku, joka ratkeaa vastaa kun punainen huppu on nostettu…

Vaikka Hush oli kokonaisuutena liian pitkä ja ahdettu täyteen liikaa tapahtumia ja juonikiemuroita, hoitaa Under the Hood asian lyhyesti ja ytimekkäästi 4 osassa. Lisäksi siinä keskitytään tasan tarkalleen Red Hoodiin, eikä tarinassa näy yli puolta tusinaa eri konnaa. Lisäksi lopun Jokeri kohtaus tuntuu toimivammalta, kuin vale- Jason Toddin poseeraus mukinat Hushin loppussa. Tarina on myös uskottavampi kuin Superboy-Primen kääntyminen pahaksi, ja Jason Todd ei marise läheskään yhtä paljon. Jason Todd on myös uhkaava ja kiinnostava Batman pahis. Jason Toddin historian uudelleenkirjoitus tosin on mielestäni täysin tarpeeton asia. Eikä se lisää uskottavuutta. Tästä on hyvä jatkaa.

Käsikirjoitus: 9

Kuvitus: 7,5

Viihdyttävyys: 10

Kokonaisuus: 8

Popularity: 67% [?]

Kategoria: Aiheeton.

Muistan jokin aika sitten eräässä peli-lehdessä olleen käsittelyssä aihe “Mitä konsolipeli elokuvissa on vikana?”.  Syyt olivat yllättävän tuttuja, samat ongelmat ilmenivät myös sarjakuvaelokuvissa. Pureudun aiheeseen samalla tavalla yksi osa-alue kerrallaan, jotta näette, että mikä osa-alueissa oikeastaan mättää ja mikä ei.

Musiikki

Tämä on itseasiassa hyvin yleinen ongelma mielestäni. Hyvin monen sarjakuvaelokuvan musiikki ei mielestäni vastaa sitä mielikuvaa, mitä kyseiset sarjakuvat herättävät. Näistä yksi  esimerkki on Kick-Ass elokuva, jossa musiikki oli mielestäni täysin päinvastaista kuin sarjakuvan henkeen kuuluu. Erityisesti näistä kiinnitin huomiota elokuvan teemakappaleeseen, Mikan Kick-Ass. Kappale ei yksinkertaisesti edusta sitä maailmaa johon elokuva sijoittuu, vaan maailmaa johon ylisöpöt ja viattomat teinikomediat sijoittuvat.  Prodigyn Omen on ylikäytetty kappale, eikä myöskään vastaa tunnelmaa, jota sarjakuva edustaa.  Oikeastaan ainoastaan “(Banana Splits) Tra La La Song” ja “Bad Reputation” sopivat elokuvaan ollenkaan. Sama ongelma esiintyy myös semmoisissa elokuvissa kuten Blade elokuvissa, Elektra, Herrasmiesliiga ja  Spider-Man elokuvat. On hämmästyttävää, miten tässä voidaan yhä epäonnistua, vaikka on Tim Burtonin Batmanien, Watchmenin ja Superman elokuvien  kaltaisia onnistumisia. Sitten on olemasssa pieniä onnistumisia kuten Daredevil, Iron Man, Thor ja  Scott Pilgrim. Itseä kuuntelen hyvin paljon elokuvien soundtrackkejä. Niistä pääsee mukavasti elokuvien tunnelmaan. Ehkä kaikkien aikojen eniten minulla kuuntelussa olevat soundtrackit ylipäätään ovat Watchmenin, Scott Pilgrim, Superman ja  Iron Man. Musiikilla ei ole elokuvassa ehkä niin paljon minulle väliä, mutta soundtrackeinä kyllä. Mutta esimerkiksi Scott Pilgrimmin tapauksessa musiikilla on suuri osa elokuvan juonessa ja kokonaisuudessa, ja sen laadun tulee olla korkea ja kappaleiden mielenkiintoisia.

Tarina

Elokuvien tarinoiden tasot vaihtelevat järkyttävästi. Suurin syy epäonnistumiseen on, että elokuvien sisältö pursuu yli. Tavaraa on yksinkertaisesti liikaa yhteen elokuvaan. Näistä parhaimpia esimerkkejä ovat X-Men Origins: Wolverine, Spider-Man 3, Batman & Robin, Vihreä Lyhty, Transformers 2, TMNT ja  Superman Returns. Näissä elokuvissa ei keskitytä yhteen tarinaan kerralla, vaan yritetään tunkea mahdollisimman monta tarinaa samaan elokuvaan, jotta saadaan mahdollisimman moni tyytyväiseksi. Kuitenkin on selvää, että näin tuotetaan vain ja ainoastaan huonoja tarinoita. Yksi tarina per elokuva. Se tulisi olla elokuvatekijöiden iskulause. Tarinoiltaan onnistuneita elokuvia ovat Batman Begins, Yön Ritari, useimmat yhteen sarjakuvanovelliin perustuvat elokuvat, Turtles Forever, Batman: Under The Red Hood, Superman 2, Batman Returns ja Thor.

Uskollisuus

Uskollisuus sarjakuvaan on äärimmäisen tärkeää. Sarjakuvan luonne on se mikä se on, eikä siihen kuulu tietyt asiat (Kick-Ass). Ainoa mitä uskollisuus ei saa häiritä, on tarina. Tämäkin ainoastaan tapauksessa, jossa on kyse pidemmän historian omaavasta sarjakuvasta (Batman Begins). On myös huijausta elokuvayleisöä kohtaan, että myydään elokuvaa suositun tai arvostetun sarjakuvan nimellä. Jos on päätetty tehdä elokuva Kapteeni Amerikasta, silloin ei tehdä elokuvaa Batmanistä. Esimerkkejä todella huonoista alkuperäisteokselle epäuskollisista ovat Batman & Robin, Kick-Ass, From Hell, Catwoman, Howard the Duck, Judge Dredd ja  Son of The Mask. Uskollisuus alkuteokselle mielestäni edellyttää myös, että ei tehdä jatko-osaa, mikäli alkuteokselle ei sitä ole. Tai ei ainakaan sellaisenaan. Esimerkiksi The Crow sarjakuvalle tehtiin yksi jatko-osa, ja elokuvalle on tehty 3 jatko-osaa. Pysyäkseen uskollisina alkuteoksille, elokuvatekijöiden tulisikin keskittyä täysin sarjakuvanovellien filmatisointiin, koska niissä on ollut pienempi riski epäonnistua, ja uskollisuudesta on menty takuuseen lähes poikeuksetta.

Hahmot/maailma

Sarjakuvaelokuvissa, kuten monissa muissakin elokuvissa, usein unohdetaan kokonaan itse hahmot ja maailma jossa he ovat. Pitkistä sarjakuvasarjoista tehdyissä elokuvissa, joissa itse tarinalle varattua aikaa on vain 1-4 tuntia, olisi tärkeää ottaa huomioon hahmojen luonteet ja käyttää niitä hyväkseen elokuvassa. Hahmot eivät saa myöskään olla onttoja kertakäyttövälineitä, joita vain esitellään fanien toiveesta. Myös maailmaa, jossa hahmot ovat, on syytä esitellä. Jos tarinan keskiö on Atlantis, on täysin luonnollista että Atlantiksen taustoja ja historiaa esitellään. Hyvin oman maailmansa esitteleviä elokuvia ovat Superman 1-2, Batman,  Batman Returns, Watchmen ja V niin kuin Verikosto.

Popularity: 67% [?]

Kategoria: Aiheeton.